Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Kirjoittaja
Rakastan kirjoja ja lukemista. Pidän siitä, miltä kirjat näyttävät, tuntuvat ja tuoksuvat. Pokkarimuotoiset kirjat sopivat käteeni kaikkein parhaiten. Eniten luen dekkareita, romantiikkaa, elämäkertoja ja kaunokirjallisuutta. Otan mielelläni vastaan kirjavinkkejä ja kommentteja.
Kategoriat
suosikkiteoksia

Carlos Ruiz Zafon:
Tuulen varjo
Henri Charriére:
Papillon
Hubert Selby Jr.:
Unelmien sielunmessu
Jari Sarasvuo:
Captam apoteko
Mika Waltari:
Sinuhe egyptiläinen
pohja

19.09.2008 - 16:53
David Hewson: Pahan ruusun puutarha

Tämän kirjan näin ensimmäisen kerran antikvariaatin ikkunassa jokin aika sitten. Ihan pelkän nimen perusteella kiinnostus heräsi ja niinpä varasin sen kirjastosta. Hieno tarina, monitasoinen ja kiinnostava. Tuntui piinaavan jännittävältä odottaa pikkuhiljaa avautuvaa tietoa siitä, mitä kidnapatulle Milesille todella tapahtui. Mielenkiintoinen, kahdessa ajassa etenevä kertomus.

Takakansi: Kylmäävää jännitystä – kiihkeä psykologinen trilleri huumeiden, rockin ja rikosten maailmasta. Enkelinpuvun olisi pitänyt näkyä kilometrien päähän. Mutta mitään ei löytynyt, ei jälkeäkään pojasta. Kahdeksan aikoihin jouluaattoiltana vuonna 1975 Palo Altoon alkoi virrata televisiotoimittajia, ja poliisien joululomat peruutettiin. Viisivuotiaan Miles Seymourin etsintä oli alkanut. Vain joitakin tunteja aikaisemmin joukko kalifornialaisopiskelijoita on seurannut terävä-älyistä, mutta pohjattoman pahaa johtajaansa tripille, jonka seurauksia he maksavat lopun ikäänsä.

Muutamaa tuntia ennen poliisioperaation käynnistymistä joukko opiskelijoita istuu huumekokeilujensa tyyssijassa, tuntee veren kohinan korvissaan ja antaa hapon viedä. Piinkovasta älystään tunnettu Michael Quinn, joukon sielu, aloittaa elämänsä ensimmäisen ja viimeisen luennon: hän kertoo tiedemies Erwin Schrödingerin kissakokeista. Pian he kaikki ovat kävelleet sisään yhden sekopään avaamasta ovesta, seuranneet häntä suorinta tietä Aavikon ruusun pimeimmälle puolelle. Yhdellä oven avauksella heistä on tullut elinikäiset rikostoverit; Quinn on Schrödingerin mielettömän teorian testatakseen valjastanut kokeeseen pienen enkelinsiipisen pojan.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin uutinen elinkautista kärsivän Quinnin yllättävästä vapauttamisesta tavoittaa levytysstudiota pyörittävän Paul Dunsanyn ja menestyvän tietokonemogulin Hal Jamiesonin. Vanha rikostoveruus yhdistää joukon vielä kerran – liittää heidät yhteen pimeällä juonella toisensa perään, aina musertavaan loppuun saakka.


Elegia kirjoitti 04.10.2008 - 15:31
Enpä ole tästä ennen kuullutkaan, vaikuttaa kiinnostavalta. Täytyy merkitä nimi ylös!
Magica de Spell kirjoitti 11.10.2008 - 21:35
Tämä oli todellakin vähän erilainen dekkari. Ei ihan tusinatavaraa.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code